Arvostelut

Arvostelija: Gigante

Capcomin Metal Gear Solid-apinointi

Kröhöm, siis...

Resident Evil 4 (GC, Ps2, Wii, PS3 , Xbox 360)

”Hyvästi Resident Evil...
Hyvästi Selviytymiskauhu...”



Okei, okei, myönnetään suoraan näin alkuun että Capcom päätti hylätä koko RE-sarjan ja Selviytymiskauhun perinteet, niin hyvässä ja pahassa. Näin ollen Shinji Mikami ei valehdellut kaikessa ”Forget Survival Horror”-mainostamisessaan, vaan tarkoitti sitä että sarja siirtyi 'Selviytymiskauhusta' toimintakauhuun... Toimintaa lopputuloksesta kyllä löytyy, kauhua ehkä nimeksi.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Capcom on muuttanut pelisarjansa genreä kesken kaiken. Mm. Dino Crisis-pelisarjan ensimmäinen osa oli survival horroria, kakkososa järkiheitto shoot'em up ja kolmas avaruuteen sijoittuvaa ripulimössöä.


En voi kieltää sitä etteikö Resident Evil 4 vaikuttanut paljon myöhempien aikojen peliteollisuuteen. Mikäli ikinä pelaat jotain olan yli kuvattua Third Person Shooter-teosta (ei aina, mutta usein) täynnä Quick Time Eventejä, niin peli on lainannut ideansa suoraan RE4:sta. (Esim. Gears of War, Deadly Premonition, Cold Fear, Mass Effectit 2-3 ja Dead Space)



Tarina pähkinänkuoressa: Raccoon Cityn Zombi-invaasiosta ja tuhosta on kulunut kuusi vuotta. Kaikkeen syylliseksi todettu Umbrella-korporaatio kuihtui olemattomiin hallituksen suljettua tältä rahahanat. Kakkososasta tuttua poliisialokas, Leon S. Kennedystä on tullut hallituksen kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä viskova ninjailija-agentti. Tehtävään hänen olisi jäljittää USA:n Presidentin kaapattu tytär, joka oli kaapattu espanj...siis ” jonnekin päin Eurooppaa”. Perillä asiat alkavatkin mennä sitten kuuluisasti vituralleen, kun paikalliset kylähullut käyvät aseet tanassa kimppuun ja listivät saattajina toimineet poliisit. Jossain on jotain mätää ja asia pitäisi niin maar selvittää...




Pelimekaniikka on siirtynyt kertaheitolla uusiksi. Varovainen, kuvakulma kerrallaan etenemisen sijaan, eteneminen hoidetaan pyssyt tanassa vihuja räiskien. Pyssyä löytyykin aina haulikoista raketinheittimeen saakka. Silloin tällöin presidentin tytär Ashley Graham ilmaantuu kuvioihin, yleensä tarkoituksenaan hidastamaan vihollisten kanssa painivaa Leonia. Luojan kiitos, tuosta avuttomasta blondista päästään toisinaan eroon, ainakin hetkeksi.

Ensin hyvät asiat:

Sinänsä uusi kuvakulma ja meininki tuntuvat eräässä mielessä freesiltä. Vihollisiin tähtäily toimii kelvosti ja toiminnallisemmat lähitaisteluliikkeet sopivat esim. massoja vastaan taisteluun sekä ammusten säästämiseen.
Ulkoasullisesti yleisilme on ihan kohdallaan, varsinkin alkupään kylässä, jossa käydäänkin alkuvaiheilla lyhytkestoinen, mutta tunnelmallinen suuremman väkijoukon takaa-ajo-osio. Sääli sinänsä, että näitä väkijoukkokohtauksia ei tapahtunut pelissä useammin.

Ukkosen, valojen sekä varjojen luomat yhteiset näyt ovat aikaansa nähden vakuuttavaa jälkeä ja hulluja kyläläisiäkin löytyi sangen useita yksilöitä.Peli siis näyttää yleisesti upealta. Viholliset myös reagoivat kiitettävän hyvin riippuen osumakohdasta. Kauhuteeman puolesta hienoimmat hirviöt olivat järkälemäisen kyläpäällikön hirviömuoto, järvihirviö Del Lago (turhan lyhyt taistelu IMO. ), Verduco ja varsinkin karmiva n groteski U-3/"Se"/"It".
Raajojaan nopealla tahdilla uusivat, ”Regenerador”-hirmut tarjosivat nekin myös pelin tehokkaimpia ahdistuksentunteita.
Loppupään saaritukikohdan soltut ja ympäristö ovat myös toimintapainotteisuudestaan huolimatta myös täynnä sangen irvokkaita ja karuja otuksia sekä häiritseviä hetkiä.
Saaren solttujen äänet kuulostavat poikkeuksellisen vääristyneiltä ja kaikki nämä piikkinaamarit, ompeleet ja metallilevyt yms. tarjoavat ainakin jälkikäteen mietittynä muutamia puistatuksia saaren olosuhteista.


Sitten vuorostaan huonot:


Ihan ekaksi on vaan mainittava ne useat, yliampuvat ja muutenkin tyhmät välikohtaukset. Räjähdyksiä ja myötähäpeää pursuavaa dialogia alusta loppuun, sama juttu kuin vanhoissa reskuissa, ainoa ero vaan on se, että sekaan on sotkettu puukonheittoa, ammuskelua, voltteja, laser-käytäviä ja aivan vitun typerältä näyttävä peni...eikun siis puukkojenkalistelu kahden lihaskimpun väliltä. Kompensointia anyone? Ps2-julkaisun Seperate Wayskin vetää mittarit överilleen: Ihan yksinäänhän tuo Ada pistää punaisessa mekossaan ja korkkareissa paskaksi kaksi taisteluasusta solttuineen, sillä aikaa kun Leon ja Krauser käyvät tuota naurettavaa keskusteluaan.


En väitä, että RE-sarja olisi ollut juonikuvioiltaan omaperäisimmästä päästä, mutta luulisi että nelkun aloitukseen oltaisi keksitty jotain muuta kuin jo tuhansia kertoja nähtyä presidentin tahi tämän lähisukulaisten pelastamista. Jotta touhu tuntuisi varmasti kaikkea muuta kuin originellilta, tekijätiimi päätti lätkäistä peliin, suoraan Metal Gearista nyysityt puhelukeskustelut.

Alkuaika päästään kuuntelemaan 'Hunnikaanin' latteita itsestäänselvyyksiä ja loppupään ajan pelaaja saakin kuunnella Salazin ja Saddlerin uhoa siitä kuinka kovia pahiksia osaavat olla olevinaan. Eivätkä vain puhelut ole kuin MGS:stä, vaan myös pelin loppukohtauskin on niin ikään kuin repäisty MGS:n Meryl-lopetuksesta, ainoa eroavaisuus onkin että lumikelkan sijaan alla on vesikelkka ja se, että matkaasi hidastanut tissipari tippuu kyydistä, rangaistuksena kaikista aiheuttamistaan ongelmista. Tasoituksena tosin päätti MGS vuorostaan apinoida nelosen asekauppiaan omaan neloseensa, mutta siitä ehkä sitten joskus toiste...


On toki totta, että kylähullut ja muut ganadot omaavat keskinkertaisen tekoälyn ja ovat uudenlaisia vihulaisia, mutta valitettavasti on todettava vain se tosiasia että itse ainakin kyllästyin pelin aikana melko nopeaan. Sokeat Garradorit ovat paperilla poikkeuksellisia, mutta silti turhan kaavamaisia taistoja. El Gigante on pelkkä apinointi Peter Jacksonin elokuvan luolapeikosta, nuff said. Linna-alue on kyllä suuri ja näyttävä, mutta valitettavasti sen uumenissa tuhlataan yli puolet pelin sisällöstä, varsinkin useiden yliampuvan turhien täytekenttien parissa. Ihan oikeesti, se kaivosvaunuräiskintäosio vain jotta saavutat yhden avaimentapaisen? Taikka sitten se juoksemisosio valtava kivirobottipatsas perässäsi?


Uusi esinevalikko on ihan kiva veto ja omaa hivenen henkeä klassiseen valikkoon. Harmi vaan, että jatkuva valikossa ramppaaminen häiritsee toisinaan hyvää pelirytmiä. Uusi kuvakulma on kyllä kivaa vaihtelua, mutta valitettavast kun viholliset huomaa kaukaa, ne eivät kykene juurikaan yllättämään. Peli ei kykene luomaan aikaisempien osien tapaan ahdistavampaa ilmapiiriä, vaikka kovasti sitä yrittääkin.

Vielä näin pelin hahmoista puheen ollen. En tiedä miten Capcom sen teki, mutta nelosen myötä minua ei sitten ole jaksanut kiinnostaa pätkän vertaa pelin uudet, hemmetin latteat hahmot, jotka kaikenlisäksi kuolevat liki samantein esittäytymisensä jälkeen (Mike, anyone?). Uusista hahmoista varsinkin Krauser on niin ikään täysin pahvista kasattu muskelimassa vailla syvyyttä. Kyllähän tällä on jotain taustaa Leonin kanssa, varsinkin jälkikäteen tulleessa Darkside Chroniclesissa, mutta kun, perkele, ei minua kiinnosta hahmon syventäminen enää jälkikäteen. Kuolleeksi luullun Ada Wongin paluukin on vaan vesitetty tympeästi ”Sää siis oot Weskerin puolella?”-heitolla.


Sitten nämä pelin tekstiosuudet. Mikäli olen aikaisemmin jotain yhtä laiskasti kirjoitettua ja aseteltua matskua koskaan lukenut, niin ehkä Dino Crisis 2:ssa. Kaikki tulevista bosseista kerrotaan, yllätys, yllätys, aina juuri ennen kyseistä bossitaistoa ja eräätkin tekstit on raapustettu tyyliin:
-”Mene vasemmalle, saat kimppuusi armeijan kylähulluja. Mene oikealle, saat kimppuusi kiukkuisen Gigantin.”.
- ”Höhöhöö, onneksi jenkkiagentti ei tiedä, että tarvitsee päällikön tekosilmän avatakseen oven linnaan.”
-”Hähäää, eipä agentti tiedä että stalkkaan häntä täällä varastossa!”
Wau! Vitut jostain yllätysmomenteista!
Jos haluatte ekalle pelikerralle jotain yllättävää, koettakaa jättää kaikki mahdolliset laput ja kirjat lukematta ihan suosiolla.



Haukkukaa vaan RE-puristiksi, mutta valitettava tosiasia on se, että peli ei osaa tuntua lainkaan Resident Eviltä. Tiedän, että tämän pitäisi olla uudenlaista reskua, mutta jos pelistä poistaa suht. vähällä vaivalla, kaiken vähäisen dialogin joka viittaa vanhoihin peleihin ja pelihahmojen nimet muutettaisiin, niin eihän tässä pelissä ole enää muuta Resident Eviliä kuin nimi.

Toimintapaukuttelusekoiluna RE4 on ihan kiva tapaus sinänsä, mutta miksi ylipäätään kutsua tätä enää RE:ksi?
Ehkä Capcomin olisi kannattanut aloittaa ihan uusi pelisarja omalla nimellä.

”Unohtakaa Resident Evil-nimike”

3/5

--------------------------------------------------

arvostellut: Sateenvarjo Oy Ab

Capcomin maineikas tuottajatiimi, Shinji Mikami kapteeninaan, tuo jatko-osan suositulle Resident Evil-pelisarjalle (RE) kaikille Game Cuben omistajille tänä keväänä (2005). Ensi vuonna peli tuodaan myös PS2:den omistajien iloksi. Sarjaa tuskin sen enempää tarvitsee esitellä, mutta muistin virkistämiseksi lyhyt katsaus sarjan historiaan: vuonna 1996 Playstationilla debytoinut Mikamin sarjan ensimmäinen kauhuklassikko, nimeltään luonnollisesti Resident Evil, muokkasi käsityksiämme perusteellisesti sen suhteen mitä ”survival horror” peligenrenä oikeastaan on, ja loppu onkin populaarikulttuurin historiaa: pelisarja lunasti paikkansa kaikkien laadukkaista peleistä nauttivien sydämissä, ja laajensi repertuaariaan myös musiikin, kirjallisuuden ja elokuvan tantereella. Itse ydinpelisarja on edennyt nyt siis neljänteen osaansa, mutta yhteensä eri Resident Evil nimellä siunattuja tekeleitä alkaa olla jo kymmenisen kappaletta. Lisätietoja sarjan eri osista: http://www.gamefaqs.com/search/index.html?game=resident+evil

RE sarjaa on jo kuitenkin pitkään piinannut se iänikuinen lukuisia vanhahkoja pelisarjoja vaivaava puute, eli kyky uudistautua. Sarjan useita enemmän/vähemmän virallisia jatko-osia on kritisoitu lähinnä vanhentuneiden kontrollien ja tapahtumien samankaltaisuuksien vuoksi. Mikamin hyväksi todettu reseptihän on kuitenkin jo lähes 10 vuotta vanha, eivätkä sarjan eri osat peliteknisesti juuri poikkea toisistaan, muuten kuin graafisesti…Capcomin perinteiseen tyyliin. RE sarjan perusidean käyttäminen ilman sen suurempia uusia muutoksia/innovaatioita on vuosien saatossa kokenut pienen inflaation jossain määrin jopa fanienkin keskuudessa. Grafiikat, musiikki ja tunnelmahan ovat aina olleet kyseisessä sarjassa huippuluokkaa, joten Mikami päättikin korjata vain sen mikä ehdottomasti tarvitsi päivitystä. Lopputuloksena onkin sitten mestariteos nimeltään Resident Evil 4!

Leon S. Kennedy, tuo Resident Evil 2:ta tähdittänyt Raccoon City Police Departmentin (R.P.D.) silloinen alokas on nyt jo vanha konkari, ja on saanut Amerikan presidentiltä erikoistehtävän pelastaa presidentin hämärissä olosuhteissa kidnapattu tytär Ashley, jota pidetään panttivankina eräässä eurooppalaisessa kylässä Espanian tienoilla. Leon saapuu kylän reunamille kahden pahaenteisesti skeptisen eurooppalaisen miehen kyyditsemänä, ja tästä itse peli sitten alkaakin. Leon astuu autosta ulos ja huomaa kyytimiehensä poistuvan paikalta moottori huutaen! Pelaaja aistii, että jotain hyvin outoa on tekeillä varsinkin kun kohtaa ensimmäisen kylän asukin… Leon ymmrtää taas astuneensa kauhun keskelle, ja paluuta ei ole.

Ensimmäisenä RE4:ää pelatessaan kiinnittää huomionsa pelin ällistyttävän kauniiseen grafiikkaan, joka on kaiken kukkuraksi toteutettu tällä kertaa kokonaan upeana & reaaliaikaisena 3D:nä. Tämä visuaalinen muutos renderöidyistä still 2D taustoista onkin RE4:jän ensimmäinen huomattava ero vanhempiin pääsarjan osiin verrattuna.

Kontrolleja ollaan hiottu myöskin parempaan suuntaan: itse kuvakulma on nyt fiksattu suoraan Leonin taakse, eli kolmanteen persoonaan. Kamera myös päivittää pelinäkymää itsenäisesti seuraten Leonin liikkeitä, joten kameraa ei tarvitse itse ohjata sen kummemmin. Cuben C-tikkua vääntämällä kameraa voi kyllä itsekin suunnata sinne mihin haluaa, jos hätä iskee. Itse eteneminen tapahtuu Resident Evil pelien totuttuun, vaikkakin hieman kritisoituun tapaan, eli ei-analogisesti. Analogista tikkua voi tietenkin käyttää ristiohjaimen sijasta, mutta aitoa analogista vastetta peli ei siis anna perusliikehdintää suorittaessa.

Pelin kontrolleihin on kuitenkin lisätty yksi erittäin nautittava uusi ominaisuus: tähtäämismoodi. R näppäintä painamalla Leon vetää aseensa esiin kameran hyökkätessä välittömästi kuvaamaan näkymiä lähes ensimmäisen persoonan perspektiivistä. Tämä ”tähtäämisnäkymä” mahdollistaakin nyt aseen tähtäämisen mihinkä tahansa haluamaansa kohteeseen, ominaisuus joka on puuttunut kaikista aikaisimmista RE sarjan peleistä. Lasertähtäin helpottaa myös kauempana olevien kohteiden paikallistamista. Tämä uudistus parantaa sarjan perinteistä pelimekaniikkaa huomattavasti, muuttaen samalla itse pelituntumaa ja fiilistä allekirjoittaneen mielestä parempaan suuntaan.

Tällä kertaa RE pelien perusteemaa, eli ammusten säästelyä ja selviytymistä, ollaan muutettu hieman enemmän actionmaisempaan suuntaan: ruutia pistetään palamaan selvästi hektisemmällä otteella kuin mihin vanhoissa Resident Evileissä ollaan totuttu. Missään nimessä huteihin ei edelleenkään ole liiemmin varaa ja ammukset loppuvatkin hyvin helposti jos alkaa kunnolla sählätä. Mikään Ramboilu ei siis tule kysymykseen edelleenkään.

Leonilla on pelin alussa ainoastaan ysimillinen ja taisteluveitsi, mutta uusia aseita saa ostettua (!!!) mystiseltä kaupparatsulta joka ilmaantuukin tarjoamaan palveluitaan heti pelin alkumetreillä. Ammuksia saa ympäri kylää sirotelluista varastolaatikoista, mutta esim. tuhotut vihollisetkin saattavat jättää jälkeensä ammuksia tai muuta hyvää (parannus itemejä, rahaa yms.).

Uudistaessaan Resident Evil pelikokemusta, Mikami päätti aloittaa myös kokonaan uuden tarinajatkumon: Umbrella inc. ja heidän tehtailemansa zombiet ynnä muut biogeneettiset friikit loistavat poissaolollaan monen fanin harmiksi. Mutta ei hätää, perinteiset zombiet ollaankin nyt sitten korvattu ns. ”Ganadoilla” eli hulluilla kyläläisillä. Kyläläiset ovat selvästikin jonkin pahan voiman riivaamia, eivätkä he kovin inhimillisiltä vaikuta millään osa-alueilla, mutta kuolleita he eivät ole. Kyläläiset muodostavat kuitenkin hitaita ja tyhmiä zombieita selvästi suuremman uhan Leonille: kyläläiset ovat älykkäitä, ne liikkuvat ketterästi ja voivat kommunikoida keskenään. Usein ne ovat myös aseistettuja ja pystyvätpä nuo ohjaamaan ajoneuvojakin. Kun yksi Ganado huomaa Leonin, se huutaa muut kyläläiset apuihin, ja kohta huomaatkin olevasi saarrettu joka puolelta!

Ganadot rakastavat väijyttämistä, ja ne ovatkin ansoittanut kylänsä miinoilla, loukuilla ynnä muilla, tehden itse maastosta myös kuolemanvaarallisen vihollisen. Tähtäämismoodi antaa Leonille paljon mahdollisuuksia taktikoida ja taltuttaa suurempikin Ganadolauma: jos lähestyvä kyläläinen esim. kantaa asetta, pelaajan kannattaa ampua vihollisen asetta käyttävä käsi toimintakyvyttömäksi. Jos vihollinen tulee liian lähelle, voi Leon ampua pahikselta jalat alta, ja näin saada vihollinen liikuntakyvyttömäksi. Halausetäisyydelle eksynyttä Ganadoa kannattaa korjata muutamalla tehokkaalla itsepuolustusotteella, joita peli antaa käyttää lähikontaktitilanteissa. Mutta jos Ganadolauma on saanut sinut satimeensa, pitää Leonin turvautua käyttämään järeämpiä aseita kuten haulikkoa, automaattista kivääriä tai kranaatteja. Usein asearsenaali ei kuitenkaan kohtaa tilanteen vaatimaa tarvetta, joten omien jalkojen käyttäminen tulee myös enemmän kuin tutuksi. Yksikin tarpeeksi ovela Ganado riittää jo periaatteessa toimittamaan asiansa, joten tarkkaavaisuuttaan ei ole varaa menettää. Myöhemmissä vaiheissa peliä tapaatkin jo sitten pelkkiä Ganadoja paljon vaarallisempia uhkia… kun kuulet pärisevän moottorisahan äänen ensimmäistä kertaa, niin juokse henkesi kaupalla!

RE4 kestää noin 20 tuntia. Eli tuplasti enemmän kuin perinteisesti. Kylä on vain yksi pelialue n. kolmen suuremman pelialueen lisäksi. Ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen voit varmuudella todeta kokonaan ohittaneesi tiettyjä alueita. Myös kaikkien aarteiden ja aseiden saaminen vaatii vähintään toisen läpipeluun, joten uudelleenpelattavuusarvossa löytyy. Peli tarjoaa myös hard moden ensimmäisen läpipelaamiskerran jälkeen. Peli on normaalitasolla itsessäänkin jo hyvin haastavaa luokkaa, joten pelin hallitseminen punnitaankin sitten vasta näillä vaikeammilla asetuksilla. Myös bonus pelimoodeja ja minipelejä on tarjolla seuraavaa pelikertaa aloittaessa.

Mikami on onnistunut RE4:än myötä uudistamaan tätä Capcomin lippulaivasarjaa vaaditulla tavalla. Peli onkin loistava esimerkki siitä miten kulunutta pelisarjaa tulisi uudistaa. Pelin grafiikat ovat nykyisten konsoliemme parasta antia, musiikit ja ohjattavuus ovat enemmän kuin kohdallaan ja tuttu kauhun täyttämä tunnelma on onnistuttu säilyttämään. Ctionmaisemmasta luonteestaan huolimatta peli on edelleenkin survival horroria parhaimmillaan, ja vaikka RE4 julkaistiinkin jo vuoden alussa, monet povaavat tästä vuoden 2005 parasta peliä. Uskomaton suoritus!

*****/*****